Keskustelusta
Kuten Guggenheim-työryhmän luovuttaman selvityksen nostattama keskustelu mediassa antoi odottaa, oli yleisöllä paljon kysyttävää ja kommentoitavaa hankkeeseen liittyen. Keskustelut liikkuivat yleisesti ottaen seuraavissa teemoissa:
- Hankkeen aikataulu ja kiire. Miksi kaupunki / kaupunginjohtaja yrittää saada museopäätöksen runnottua läpi niin nopealla aikataululla? Miksei ole aikaa kunnon keskusteluun, lausuntokierroksiin ja lisäselvityksiin?
- Rahoitus. Miksi hankkeen rahoitus ja riskit ovat täysin kaupungilla ja Guggenheim-säätiöllä ainoastaan hyötyjä? Miltä kaupungin toiminnalta museon vaatimat rahat ovat pois tai minkä kanssa ne kilpailevat? Miten Guggenheim-lisenssiin vaaditun yksityisrahoituksen saanti voidaan taata?
- Taiteellinen sisältö. Kenellä valta päätöksiin museon näyttelyistä? Millä taataan, ettei Guggenheim Helsinkiin kierrätetä vain B-luokan sisältöä? Onko kaupungin taidemuseolla vapaa pääsy Guggenheimin kokoelmiin? Miten selvityksessä esitetty erityispanostus designiin ja arkkitehtuuriin näkyy museon toiminnassa?
- Matkailu. Ovatko museolle ennustetut kävijämäärät realistisia? Miksi tarvitsemme ulkomaisen toimijan houkuttelemaan matkailijoita? Eikö Helsingillä ole omasta takaa mitään, mitä voitaisiin kehittää houkuttelemaan turisteja? Miksi museota kehitetään matkailun ehdoilla eikä tehdä sellaista museota, jota kaupunkilaiset haluavat ja joka sen lisäksi kiinnostaisi myös turisteja?
- Vaikutus Helsingin ja Suomen taide-elämään ja kulttuuriin. Guggenheim-museon perustaminen tarkoittaisi, että kaupungin taidemuseo luopuisi kahdesta nykyisestä museostaan (Meilahti ja Tennispalatsi), jolloin sille ei jäisi enää yhtään omaa museotilaa – onko tämä se tilanne, johon halutaan? Ovatko kaupungin taidemuseon Guggenheim-museon vuoksi kasvavat vuosikulut pois muulta taidetoiminnalta tai kulttuurilta?
- Guggenheim-säätiön tilanne ja tavoitteet. Mitä Guggenheim hyötyy hankkeesta? Miksi ovat niin innokkaasti mukana hankkeessa? Miksi muut kaupungit eivät ole lähteneet mukaan yhteistyöhön? Mikä on Guggenheim-säätiön taloudellinen tilanne ja Guggenheim-brändin tulevaisuuden näkymät?
Museosuunnitelma yleisesti
Ville Ylikahri esitteli museosuunnitelman pääpiirteet ja suunnitellun etenemisen kaupungin hallinnossa. Kaupunki on ollut hankkeessa aloitteellinen eli Guggenheim ei ole lähestynyt kaupunkia. Tarkoituksena on nostaa Helsingin tasoa taidemuseokentällä Tukholman, Kööpenhaminan ja Pietarin tasolle. Kaupunginjohtajan näkemyksen mukaan toimintavaihtoehtoja on kolme: yhteistyö Guggenheimin kanssa, mikä takaa pääsyn heidän kokoelmiinsa; eteneminen omin voimin, jolloin tarvittaisiin todella suuria panostuksia taidekokoelmien kasvattamiseen (epätodennäköistä); tai olla tekemättä mitään.
Museorakennuksen kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 130–140 miljoonaa euroa, mikä tarkoittaa noin 10 000 euron neliöhintaa. Pelkoihin käsistä karkaavista kuluista Ylikahri totesi, että kyseinen arvio on jo nyt laskettu tasokkaan toteutuksen perusteella – vertailukohtana Musiikkitalon neliöhinta oli noin 4 500 euroa. Guggenheim-lisenssimaksut kerätään yksityistahoilta. Kimmo Helistö lisäsi, että lisenssimaksut oltava kerättynä vuoteen 2018 mennessä; jos yksityisrahoitusta ei ole löytynyt, on kaupungilla mahdollisuus irtautua hankkeesta (tosin sopimusrikkomussakko jäisi ilmeisesti tällöin kaupungin maksettavaksi).
Hankkeen etenemisestä Ylikahri esitti seuraavan aikatauluarvion:
- esitys kaupunginhallitukselle 30.1.
- valtuustoryhmän käsittely 1.2.
- päätös kaupunginhallituksessa 6.2.
- valtuustoon 15.2. tai myöhemmin
Tässä vaiheessa esitettiin jälleen kysymyksiä hankkeen kiireestä. Ylikahri totesi, että valtuustokäsittelyä voitaisiin mahdollisesti lykätä kuukaudella, jotta aikaa jäisi lausuntojen keräämiselle ja lisäselvityksille jos sellaisia tarvitaan, "elleivät valtuutetut ole jo tässä vaiheessa tehneet periaatepäätöksiä asiasta".
Yleisöstä ehdotettiin asian äänestyttämistä kuntalaisilla tai asian jättämistä pöydälle kuntavaalien yli. Ylikahri totesi, että varsinainen investointipäätös jää joka tapauksessa seuraavan valtuuston päätettäväksi ensi vuodelle. Sitä ennen järjestetään arkkitehtuurikilpailu, perustetaan museosäätiö ja aloitetaan varainkeruu mikäli hanke valtuustossa hyväksytään.
Yhdeksi syyksi hankkeen kiireisyydelle kaupunginjohtaja Jussi Pajunen oli kuulemma todennut "sensitiivisyyden" Guggenheim-säätiötä kohtaan – Pajunen ei halua, että hanketta viivytetään poliittisista syistä. Syy aiheutti lievää huvittuneisuutta yleisössä. Galleristi Ilona Anhava peräänkuulutti sensitiivisyyttä myös Suomen taidekenttää kohtaan.
Yleisöstä kysyttiin myös, miten Guggenheim-hanke suhtautuu kaupungin Kirjava Satama-hankkeeseen. Paikalla olleiden valtuutettujen mukaan kyseinen tontti on Kirjava Satama-suunnitelmissa jo varattu "muuhun käyttöön", joten ei pitäisi vaikuttaa.
Myös kaupungin Töölönlahdelle suunnittelema keskustakirjasto nostettiin esille ja kysyttiin, kilpaileeko Guggenheim-museo samoista rahoista sen kanssa. Ylikahrin mukaan ei vastakkainasettelua ole sen enempää kuin muidenkaan kaupungin hankkeiden kanssa (esimerkiksi mediassa esiin nostetut liikenneympyrät ja niiden vaatimat investoinnit). Helistö totesi, että keskustakirjastoon epäilevästi suhtautuvat valtuutetut voivat tietysti käyttää Guggenheimia poliittisena lyömäaseena kaupunginvaltuustossa.
Kaupungin taidemuseon näkökulma
Kaupungin taidemuseon johtokunnan puheenjohtaja Veikko Halmetoja esitteli tilannetta kaupungin taidemuseon vinkkelistä.
Taidemuseon nykyiset tilat ovat kalliit ja hajallaan ympäri kaupunkia, työntekijöiden aikaa kuluu jo pelkästään paikasta toiseen siirtymiseen. Meilahden museossa kosteusongelmia, joiden vuoksi koko rakennus pitää purkaa ja rakentaa uudestaan tai sen käytöstä luopua kokonaan. Lisäksi kyseinen museo on nykyisellään liian kaukana keskustasta ja näyttelyiden kävijämäärät jääneet tämän vuoksi pieniksi. Arvokkaasta tontista saisi haluttaessa jonkin verran tuloja uutta museorakennusta varten.
Myös Tennispalatsin taidemuseolla on teknisiä ongelmia ja sillä on lisäksi imago-ongelma: ulkomaiset toimijat eivät halua antaa näyttelyitään lainaan viihdekeskuksen popkorninhajuisiin tiloihin. Tennispalatsin taidemuseon vieressä oleva Kulttuurien museo on siirtymässä Kansallismuseon yhteyteen, tältä vapautuvia tiloja Halmetoja toivoi taidemuseon käyttöön ainakin väliaikaisesti helpottamaan Meilahden muutosten vaatimia tilatarpeita.
Halmetoja suhtautui positiivisesti Guggenheim-hankkeeseen ja totesi kaupungin taidemuseon tarvitsevan joka tapauksessa uudet tilat jostain. Ne voidaan rakentaa joko Guggenheim-brändin alla tai omin voimin, rakennuskustannukset ovat kutakuinkin samat molemmissa tapauksissa. Halmetojan mukaan tarvittavia kokoelmia ei kuitenkaan kotimaasta yksin löydy ja siinä yhteistyö toisi mahdollisuuksia.
Guggenheim-lisenssin hinnasta Halmetoja totesi Ateneumin taannoisen Picasso-näyttelyn näyttelykorvauksen olleen "parin miljoonan luokkaa" (tarkkaa summaa ei Ateneum ole ilmeisesti paljastanut), joten siihen verrattuna ei Guggenheimin kokoelmat avaava parin miljoonan vuosilisenssi ole kovin suuri summa. Halmetoja piti myös selvityksessä esitettyjä kävijäennusteita realistisina, mutta halusi vielä tutkia Guggenheimin lupaamia näyttelykalenteriluonnoksia ennen tarkempia arvioita.
Anhava esitti epäilyksensä perustettavan museon päätäntävallasta: kuka päättää näyttelyiden sisällöstä ja millä taataan, ettei Pohjolan perukoille kierrätetä vain B-luokan materiaalia Guggenheimin kokoelmista? Ylikahri muistutti selvityksessä todetun, että kaksi museon kolmesta suuresta näyttelystä ovat Guggenheimin suunnittelemia ja yksi Helsingissä rakennettu. Kolmen suuren näyttelyn lisäksi museoon on suunniteltu viisi pienempää näyttelyä vuodessa.
Kaupunkitutkijan ajatuksia
Viimeisenä alustajana Pasi Mäenpää kertoi näkemyksiään kaupunkitutkijan näkökulmasta. Kokonaisuutena hän piti suunnitelmia hyvinä, mutta kummeksui itsekin hankkeen kansalaisyhteiskunnan vastaista kiireistä aikataulua.
Taustaksi Mäenpää esitti Guggenheim-hankkeen olevan taidepoliittisen päätöksen sijaan kaupunkipoliittinen päätös. Yksi Helsingin kaupungin strategioista on panostaminen kulttuuriin ja Guggenheim-museo tukisi tätä strategiaa. Vielä ylemmälle tasolle liikuttaessa kyseessä on globalisaatioon sopeutuminen ja kaupunkien halu brändätä itsensä erottuakseen ja menestyäkseen globaalissa kilpailussa. Kulttuuri nähdään investointina eikä vain kulutuksena näyttelyissä käyville kaupunkilaisille. Samalla Guggenheim-brändin tulo Suomeen viestisi kansainvälisille markkinoille, että Suomeen voi sijoittaa. Yleisöstä tosin kysyttiin mitä Guggenheim tässä tapauksessa sijoittaa, kun kaikki rahoitus tulee Suomesta.
Itse suunnitelmaa kaupunkitutkija piti hyvänä ja totesi Katajanokan olevan sopiva paikka museolle, sillä alue on jo matkailulle alistettu ja "vau-arkkitehtuurille tai jollekin sitä miedommalle" sopiva. Hankkeen rahoitusta Mäenpää piti outona julkispuolen maksaessa kaiken ja samalla kantaessa kaiken riskin.
Muuta
Yleisöstä esitettiin kommentteja hankkeen läpinäkyvyyteen liittyen, Guggenheim-säätiön toimintatapa on ollut melko salamyhkäinen eikä kaikkia tietoja ole ollut saatavilla. Tuija Brax esitti tässä vaiheessa, että mikäli Vihreiden valtuustoryhmä tulee hanketta kannattamaan, tulee perustettavan museosäätiön peruskirjaan merkitä vaatimus, että kaikessa säätiön toiminnassa on noudatettava kuntalain vaatimia julkisuusperiaatteita. Tässä on selvästi ollut kahden eri toimintakulttuurin yhteentörmäys selvityksen valmisteluvaiheessa.
Kaiken kaikkiaan tilaisuus jätti jälkeensä vielä ison kasan kysymysmerkkejä ja näkisin kiireisen hyväksymisaikataulun olevan väärä ratkaisu tässä vaiheessa. Sekä hankkeen kannattajilla että vastustajilla on perusteltuja argumentteja, joten hankkeesta olisi syytä käynnistää laajempaa kansalaiskeskustelua. Yleisön taiteilijaedustajat kehottivat pyytämään lausuntoja myös ulkomailta, jotta näkökulmia on varmasti riittävästi.
Kiitokset Helsingin Vihreille mielenkiintoisesta tilaisuudesta!
Kommentit tervetulleita, erityisesti paikallaolijoilta jos tekstissä esiintyy virheitä.
